Odotus

Odotan.
Hänen näkemistään, hänen kasvoilleen leviävää hymyä kun tapaamme kentällä.
Odotan
meidän yhteisiä hetkiämme ihan missä tahansa kunhan vain saan olla hänen kanssaan.
Odotan
yhteistä tulevaisuutta, että se olisi mahdollista ja siihen toivoon hukuttaudun.
Odotan
että aika kuluu ja tietäisin, miten meille käy.

Minä en tee mitään muuta kuin odota. Siinä sivussa on se joku arjeksi kutsuttu aikaa eteenpäin vievä käsite, se joku oma elämä. Mutta ilman häntä jokainen päivä on vain askel lähemmäs häntä, toivon niin.

Hyvästien jättäminen on rankkaa

Todellisuus tipahti nyt niskaani. Se hakkaa päätäni. Itkettää, ihan koko ajan. Minä saatoin hänet kentälle, hän lähti pois. Hän ihastui Suomeen ja haluaa tulla pian takaisin tänne. Meillä oli ihanaa täällä, en olisi halunnut päästää häntä koskaan menemään. Minua itketti tänään jo aamusta asti kun hirvitti luopua hänestä. Hän oli kuin kotonaan täällä ja olisin voinut kuvitella hänen jäävän tänne ikuisesti. Sitten tuli lähtöpäivä. Nyt minä olen yksin ja kotini tuntuu hyvin tyhjältä. Ei huvita laittaa iltapalaa vain itselle. Minä kaipaan häntä jo nyt, tuntui haikealta irrottautua hänestä kentällä. Miltei mahdottomalta. Ja ajaa takaisin kotiin purskahtaen itkuun lähes jokaisissa valoissa. Matka tuntui hyvin pitkältä, toisaalta en toivonut sen loppuvan koskaan.

Minä olen niin rakastanut, että lähden jo alle viikon päästä katsomaan häntä Kohtaamispaikkaan. Sellaiseen kaupunkiin, jossa emme ole koskaan olleet yhdessä ja jonne meistä kumpikaan ei kuulu. Yhteinen loma, jälleen. En malta odottaa, varasin juuri meille ihanan hotellin. Sitten saan viettää hänen kanssaan kolme päivää. Silloin pientäkin aikaa arvostaa ihan eri tavalla kun tietää, että aikaa on vähän.

Olemme suunnitelleet jo minun vierailuani hänen maahansa syksyksi. Miettineet, mitä kaikkea sitten teemme ja mihin hän minut siellä vie. Jos kaikki menee hyvin ja minä viihdyn siellä, niin sitten varmaan muutan sinne ensi vuonna. Jos kaikki menee hyvin. Jos me kaipaamme toisiamme pitkänkin erossa olon jälkeen niin kaikki on hyvin. Toisaalta ei saa kaivata liikaakaan, ettei romahda henkisesti ja halua mieluummin luovuttaa kuin sinnitellä kärsimyksessä odottaen lyhyitä upeita hetkiä yhdessä. Uskon avainsanan olevan tulevaisuus. Jos meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus, me kestämme pitkän välimatkan. Minä ristin sormeni ja toivon, että hän päätyisi pian Suomeen, siksi aikaa kunnes minä pystyisin muuttamaan hänen maahansa.

En ole koskaan ollut niin surullinen kuin nyt siksi että hän lähti. Enkä toisaalta koskaan näin onnellinenkaan siitä, että minulla on Hänet ja että olemme saaneet jakaa niin monta ihanaa hetkeä yhdessä.

Kaukarakkaus voi olla myös helppoa

Etäisyydet on ihania, kun ne ovat tarpeeksi lyhyitä! Hän tulee ihan kohta Suomeen, olen niin innoissani. Muutto Kaupungista sujui hyvin, hän auttoi minua kaikessa. Hän on minulle hyvin tärkeä. Tämä on tavallaan rankkaa, mutta ehkä ei sittenkään. Hän tulee pitkäksi aikaa Suomeen ja meillä on sitten paljon aikaa. Hän rakastuu Suomeen niin paljon, että haluaa muuttaa tänne. Sitten me elämme täällä kunnes minä voin muuttaa hänen maahansa. Elämä on ihanaa. Niin helppoa.

Olemme yhteydessä joka päivä tästä pienestä välimatkasta huolimatta. Nyt olemme vielä samassa maanosassa, miten helpolta se tuntuukaan. Hän on avoimempi tunteistaan, hän kaipaa minua. Hän on hyvin innoissaan Suomeen tulostaan. Kumpa Suomessa olisi silloin hyvät ilmat. Kumpa tämä maa vakuuttaisi hänet. Minä kaipaan Kaupunkiimme. Haluan takaisin elämäämme Kaupungissa, Kotiimme Kaupungissa. Siellä kaikki on täydellistä, mutta minä olen poissa sieltä.

Huono päivä

Ihan paskaa kuuluu.. Hän vain pompottaa minua. Pompottaa kuin jojoa pom pom pom. Minä toimin juuri niinkuin hän haluaa, silloin kun hän haluaa, siten kuin hän haluaa.

Minä olen saanut mittani täyteen. Olen niiiiin kyllästynyt. Ihan kohta lähden takaisin Suomeen eikä yhtään harmita.

Miksi hänen pitää pilata minun viimeiset päiväni täällä... Hän oon niin ärsyttävä, että minulla kiehuu päässä. Inhoan feidaajia, lupauksia, joita ei pidetä, tyhjiä sanoja. Niillä ei ole mitään virkaa.

Minä kieltäydyn näkemästä häntä huomenna, viimeisenä päivänäni täällä. Olkoon se osuva mielenosoitus hänen käytöksestään. Minusta se kertoo oikein paljon, siitä mitä ajattelen. Olen todella surullinen ja pettynyt.

Ulkomaille muutto?

Olemme vähän puhuneet tulevaisuudesta. Minä olen erittäin halukas puhumaan siitä, hän ei tykkää suunnitella asioita liikaa etukäteen.

Kuitenkin, jos haluan hakea hänen lähelleen opiskelemaan, minun on tehtävä hakemukset ja kaikki tarvittavat kielitestit tämän vuoden puolella. Minun on keksittävä, miten rahoittaa 10 000- 25 000 euron vuosimaksu. Sitä ei ihan kesätöillä tienata. Tai keksiä joku toinen syy muuttoon. Minua houkuttaisi kuitenkin opiskelu siellä, jos vain onnistun pääsemään sisään johonkin hyvään yliopistoon. 

Tällä hetkellä mitä voin tehdä, niin yritän houkutella häntä Suomeen, Pidemmäksi aikaa. Pian hän tulee ensimmäistä kertaa Suomeen ja toivon, että hän pitää maastani. Niin paljon, että haluaa tulla sinne uudestaan ja ehkä kuvitella asuvansa siellä jonkin aikaa.

Ehkä minä olen vain säälittävän epätoivoinen, kun en halua päästää häntä menemään. Hän on erityinen, korvaamattoman tärkeä minulle. Hän saa minut miettimään ehkä radikaalejakin ratkaisuja tulevaisuuteeni liittyen. Uskon, että elämä johdattaa minut sinne, minne minut on tarkoitettu. Oli jo tarpeeksi valtava sattuma, että ylipäätään tapasin hänet. Se tapaaminen saattoi muuttaa elämäni suunnan, mutta ehkä se on tavallaan jännittävää, että koskaan ei voi tietää mihin sitä oikein päätyy.

Matka Etelässä

Turkoosin kirkas meri. Kevyt tuuli, joka viilensi mukavasti. Toinen toistaan kauniimpia kaupunkeja vieri vieressä, kävimme niistä muutamissa. Loma oli ihana! Söimme iltaisin ihanissa ravintoloissa meren herkkuja ja kävelimme käsi kädessä pitkin rantabulevardia. Matkustimme junalla, eksyimme kaksi kertaa, minä olin kerran tosi hermostunut ja nälkäinen, sitten kaikki oli taas hetken päästä hyvin. Ehkä pienet riitamme lopulta lähensivät meitä, vietimme kuitenkin lähes viikon koko ajan yhdessä. Ei joka hetki voi olla täydellinen, mutta ne vähemmän onnistuneet hetket saavat meidät arvostamaan onnistuneita hetkiä eikä pitämään niitä itsestäänselvyytenä.

En tiedä mitään ihanampaa hetkeä kuin herätä aamulla siihen, että hän kaappaa minut kainaloonsa ja rutistaa minua lujempaa, jos yritän karata kauemmaksi. 

Lensimme takaisin Kaupunkiimme. Hän lähti vasta hetki sitten luotani. Minä asun täällä enää vain muutaman päivän, sitten muutan pois. On aika alkaa pakata tavaroita lähtöä varten. Hän lupasi auttaa minua. Oloni on aika haikea, koska niin moni asia muuttuu kohta. Tämä asunto on meidän koti. Olemme viettäneet täällä niin paljon aikaa yhdessä, että hänkin tuntui olevan surullinen tajutessaan miten lähellä poismuuttoni on. Tämä Kaupunki on meidän kaupunki ja sellaisena se tulee aina pysymään mielessäni.

Puhuimme myös tulevaisuudesta. Mahdollisuuksista. On lohdullista ajatella, että jonain päivänä kaikki se voisi olla mahdollista hänen kanssaan ja että meillä olisi edessämme uusia ihania matkoja, sitten joskus. Ehkä.

Minä ja Hän

Varmasti tiedätte Jenni Vartiaisen Minä ja Hän- biisin? Voisin nimetä sen blogini nimikkokappaleeksi, sillä se kuvaa täydellisesti minua ja Häntä. Tajusin tämän tänään metrossa kuunnellessani tätä biisiä ja yhtäkkiä välähti. Tämä kappale on aivan täydellinen sanoituksineen kaikkineen.

Miten sitten tulkitsen laulun lyriikat? Jos minulla ei ole tilaisuutta tässä elämässä Hänen kanssaan, minä tiedän, että tulee kuitenkin uudessa elämässä tilaisuus. Jälleensyntyminen maailmaan, eihän meistä kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen käy. Haluan mieluummin uskoa jälleensyntymiseen kuin että vain katoaisin.

Olkoon silloin lintu tai lapsi
Mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä 

Nuo sanoitukset tuo lohtua.

Ehkä olen hieman yliromantikko. Mutta en voi mitenkään uskoa, että näin upea kohtaaminen voisi vain päättyä, haihtua kuin voikukan siemenet ilmaan. Kuin että se olisi koko elämässäni vain pieni henkäys, joka joskus tapahtui.

Minä en voi koskaan unohtaa Häntä. Hän on muuttanut elämäni suunnan.