Tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä faktoja

Hänen kellonsa on 10 tuntia eri ajassa kuin minun. On varmaan tosi hauskaa yrittää sopia skypetapaamista.

Hänen kaupunkiinsa lentää ainakin 20 tuntia. Lento maksaisi yli 1000 euroa. Minä en ole rikas eikä minulla ole liikaa aikaa.

Oleskelulupa. Työlupa. Kaikki se byrokratia.

Joskus kun olen yksin, toivon, että kumpa en olisikaan rakastunut häneen. Hänen seurassaan unohdan kaikki murheet.

Osittain surullista

Yhtäkkiä kaikki ovat alkaneet kyselemään, että mitä meidän suhteellemme käy. Kun tapaamme uusia ihmisiä,  kysyvät he heti tätä samaa kun esittäydymme parina. Tuntuu välillä kauheen raskaalta selittää sama tarina uudelleen ja kuunnella uudelleen voi kun surullista. Mutta niin, kyllähän kaikkia kiinnostaa miten meille oikein käy. Onko se sitten niin surullista kuitenkaan, että ainakin olemme sopineet näkevämme ja matkustavamme toistemme luokse? Ja että pidämme yhteyttä säännöllisesti. Onhan se parempi kuin että hän katoaisi yhtäkkiä elämästäni kokonaan.

Kyllä minä olen yrittänyt. Jäisit Eurooppaan. Hakisit täältä töitä. Vaikka vain vuodeksi, katsottaisiin sitten.

Ei ole helppoa kun molemmilla on oma elämä ja ne elämät ovat maantieteellisesti hyvin kaukana toisistaan. Vaikka kuinka on ihanaa ja upeaa yhdessä, en voi unohtaa omia unelmiani ja haaveita. En voi muuttaa niitä liikaa toisen ihmisen takia.

...

Hei nyt löysin sen biisin! Lili Ster: Relax. Mä olin sekoittanut laulajan ihan toiseen... Mutta tämä on ihana kappale :)

I believe that we are in this together.

Onko muuten ironista, että vanhempani, ystäväni, kaikki pitävät hänestä? Olisi edes jotain negatiivista. Hän jaksaa minun pahimpia kiukkupäivinäkin.

Ihanaa

Näemme joka päivä. On niin ihanaa. Voisiko olla täydellisempää!!!!


Miksi minun pitää löytää täydellinen mies niin kaukaa :( miksi juuri silloin, kun kaikki loksahtaa kohdalleen ja olisi edellytykset kaikelle jatkoon, niin etäisyys on este. Silloin kun olen seurustellut lähellä olevien miesten kanssa, on heissä ollut jotain muuta vikaa. Miksi elämä ei voisi olla helpompaa? Välillä ärsyttää. Rasittaa. Vituttaa. Minä muutan vielä jonain päivänä sinne missä hän asuu, minä teen niin! Hän välittää minusta paljon, hän tulee huomaamaan, ettei voi elää ilman minua. Toivottavasti. Niin. Minun toiveajatteluani taas. Mutta hän pitää minusta oikeasti. Todella paljon. Näen hänet kohta, hän on matkalla luokseni. Emme halua nukkua erillämme. Minulla on hyvin hyvin vähän aikaa täällä. Kohta on meidän yhteinen loma.

Ystäväni kysyi minulta, miksi emme yrittäisi etäisyydestä huolimatta. Minä sanoin, että eihän siinä ole mitään järkeä. Ei yhtään mitään. Varsinkaan, kun hän ei ole sellainen romantikko kuin minä. Hän on realisti. Ehkä se on hyvä minun kannalta, ehkä minun siten sattuu vähemmän kun hän pitää minun jalkojani maassa paremmin.

Surullista!!!!

Maailman toisella puolen

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa

---


Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

---

Vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa





.... Rakastan tätä Haloo Helsingin laulua. Mun äiti sanoi, että ei sitä haittais, vaikka muuttaisin maailman toisella puolen. Iskää kuulemma haittais, mutta äiti sanoi, että älä välitä siitä. Jos teidät on tarkoitettu toisillenne, niin sitten on, äiti sanoi.


Kannustavaa eikö?

Happy times

Nyt kaikki on niiiin hyvin! Rakastan elämää juuri tälläisenä. Olen rakastunut häneen ja nautimme kesästä täällä. Ehkä kaikki kääntyy vielä hyvin, ehkä meidät on tarkoitettu toisillemme joskus tässä elämässä.

Joskus uskon myös teoriaan rinnakkaismaailmoista, että ehkä jossain on olemassa maailma, jossa me kaksi olemme yhdessä samassa paikassa ja elämme siellä onnellisena. Että jossain tässä maailmankaikkeudessa, tai toisessa rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa me olemme olemassa yhdessä. Tässä maailmassa meidät vain on sijoitettu eri puolella maailmaa, mutta olen hyvin onnellinen siitä, että me olemme tavanneet ja saaneet jakaa elämäämme tämän pienen hetken. Jos meidät on oikeasti tarkoitettu toisillemme, niin ehkä kaikki vain tapahtuu niinkuin kuuluu. Ehkä minä päädyn joskus elämään hänen luokseen tai hän minun luokseen.

Meillä on vielä aikaa. En voisi olla onnellisempi.

Alku

Meidän alku ei ollut helppo. Minä olin ihastunut toiseen mieheen Suomessa - tai luulin niin. Ihastuin kuitenkin Häneen heti tavattuamme. Kaikki tapahtui nopeasti. Hän halusi kovasti viedä minut treffeille, sille tielle minä jäin. Olimme erottamattomia siitä asti, nukuimme melkein joka yö vierekkäin. En silloin ajatellut, että meistä tulisi mitään. Ajattelin, että olenhan ihastunut toiseen mieheen. Hän tiesi siitä toisesta miehestä, ei ollut mustasukkainen tai kateellinen. Jossain vaiheessa se toinen mies unohtui kokonaan, keskityin vain Häneen. Alussa ajattelin, etten halua ihastua häneen. Siitä tulisi liian hankalaa.

Sitä ei voi päättää keneen rakastuu. Se vain tapahtuu, halusi tai ei. Uskon, että kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi. Toivottavasti kaikella olisi tarkoitus, ettei elämä olisi vain irrallisia jaksottaisia tapahtumia.

Minä saan ehkä töitä hetkeksi aikaa vähän lähempää sinua. Samalta puolelta maailmaa. Kysymys kuuluu, haluanko minä ottaa sen työn vastaan. Haluanko lähteä toiselle puolelle maailmaa? Olen jo nyt tarpeeksi kaukana läheisistäni ja odotan innolla heidän näkemistään. Haluanko lähteä taas pois? Ilman, että olen edes hänen kanssaan samassa maassa. Mutta hänen kaupungistaan lento sinne, missä minä olisin töissä, olisi vain ehkä 8 tuntia. 20 tunnin sijaan. Olen ehkä hullu kun edes mietin tätä. Ehkä otan sen työn seikkailuna, katson minne elämä minua vie kun heittäydyn sen mukaan.

Minä olen niin rakastunut häneen.

Relax

Minä olin taas poissa muutamia päiviä. Ikävöimme toisiamme. Tuntui niin hyvältä nähdä palattuani. Hän piti minusta tiukasti kiinni melkein koko yön. Alussa hän ei tykännyt nukkua niin lähellä.

Minä varasin meille ihanan matkan etelään. Minulla ei olisi rahaa, mutta lähden silti. Tuntuu kuin tiimalasissa oleva hiekka valuisi yhä nopeammin, minun on otettava kaikki irti tästä lyhyestä ajasta.

Viime yönä hän puhui minulle paljon maastaan. Hän sanoi, että viihtyisin siellä. Että pitäisin heidän elämänasennetteen ehkä vähän kummallisena, mutta pitäisin silti hänen maastaan. Hän puhui paikoista, joissa minun pitäisi käydä hänen maassaan. Ehkä matkustaisimme yhdessä siellä.  Kaupungeissa, joihin olen aina unelmoinut matkustavani.

-Tulethan katsomaan minua?
-Tottakai tulen.
-Milloin?
 -Silloin kun sinulla on minulle aikaa. 

Hän on alkanut kiinnostumaan yhä enemmän Suomesta. Kiitos. Hyvää yötä. Moi moi. Hän käyttää niitä koko ajan ja kyselee, mikä tämä olisi suomeksi. Hän ei tiennyt oikein mitään Suomesta ennen minua. Hänellä oli mielikuva vain kylmästä maasta Skandinaviassa. Maasta, joka on vähän kaukana kaikesta.

Hän lohduttaa minua kun olen surullinen. Et sinä ole surullinen kun lähden. Et sinä sitten enää ajattele minua joka päivä kun olen poissa. Ei se ole niin vaikeaa kun miltä se nyt tuntuu. 

Tänään olen kuunnellut Relax, take it easyn sanoituksia. Joyce Jonathanin versio biisistä on paljon  liikuttavampi. Löysin sen spotifyista, mutta en youtubesta. Tässä alkuperäinen.  

For there is nothing that we can do.

 

I hate geography

Voi ei. Minä mokasin. Hän tuli yöksi ja minä olin maailman huonointa seuraa.

Minulla oli huono päivä eilen. Kiukuttelin hänelle kun olin nälkäinen.

Sanoin, että haluan olla hänen real girlfriend.

Hän sanoi, että miten se olisi mahdollista kun asumme eri puolella maailmaa. You would be my Skypegirlfriend.

Alkoi itkettää. Hän kysyi miksi.

Because of the geography, sanoin. Kuka idiootti keksi piirtää sinun maasi niin kauas kartalle!

Sittenkin

Hän pyysikin minua leffaan tänään. Minä pyörin hänen mielessään enemmän kuin koulujutut :) Meinasimme myöhästyä leffasta kun emme millään malttaneet lähteä ajoissa. Oli ihanaa katsella elokuvaa hänen kainalossaan. Minulla on ollut niin ikävä. Tuntuu, ettei meillä ole nytkään tarpeeksi aikaa, vaikka eihän sellaista saisi sanoa edes ääneen. Nyt meillä on eniten aikaa maailmassa verrattuna siihen, miten tilanne tulee muuttumaan.

Eräs tärkeä ihminen elämässäni sanoi minulle tänään keksineensä loistavan ajatuksen. Kun Hän palaa kotiin, menen katsomaan Häntä. Sitten myöhemmin. Halvimmillaan lento hänen luokseen maksaisi 1000e, innostuin tutkimaan netistä. Kyllä minä menen sinne, sehän oli loistava idea. Hän on puhunut muutamia kertoja, että minun on matkustettava katsomaan häntä.

Meillä on onneksi kaksi yhteistä matkaa nyt tiedossa. Olen niin onnellinen, vaikka elämä onkin niin mutkikasta. Tällä hetkellä mikään ei voisi olla paremmin. 

Ikävä

Ikävöin häntä jo nyt, vaikka olemme samassa kaupungissa. Olen tässä upeassa ja ihanassa kaupungissa, mutta minua väsyttää ja laiskottaa, jumitan vain kotona ja katselen ulos ikkunasta. En saa yhtään mitään aikaiseksi. Hän ei ehdi tavata minua tänään, hänellä on niin paljon koulujuttuja. Minulla on tylsää ilman häntä.

Minä surffailen netissä etsien tarinoita onnellisesti päätyneistä kaukorakkauksista ja ihmisistä, jotka ovat onnellisia kaukosuhteessa. Etsin jotain, mihin voisin uskoa ja josta saisin toivoa.

En haluaisi olla pessimisti. Oppisiko ikävän kanssa elämään?

Ajatusleikki

Hän sanoo: Nähdään vielä Euroopassa ennenkuin palaan kotiin. Ei meidän tarvitse jättää hyvästejä vielä Suomessa. 

Minä sanon, että haluan Roomaan. Tai oikeastaan ihan mihin vaan, missä vain saan nähdä sinut.

On hieman tyhmää miettiä ja murehtia näin paljon etukäteen, onhan meillä vielä aikaa. 

Joskus leikin ajatusleikkiä. Olisinko joskus valmis jättämään kotimaani hänen vuokseen? Kodin, perheen, ystävät, harrastukset, työt, opiskelun, autoni, minulle maailman rakkaimman kaupungin, kaiken. En minä voisi.

Hän ei viihtyisi Suomessa. Suomi on pimeä ja kylmä maa. Minä voisin matkustaa aina talveksi hänen luokseen lämpimään.

Entä jos

Entä jos...

...voisimme jäädä samaan maahan pidemmäksi aikaa? Olisi niin helppoa. Ihanaa.

...asuisimme edes samassa maanosassa? Edes vuoden? Voisin lentää luoksesi viikonlopuksi.

...etäisyydet eivät olisi niin pitkiä? Kuka keksisi teleportin?

...meillä olisi aikaa enemmän?

...kaikki vain päättyy, yhtäkkiä? Minä en koskaan unohda sinua.

Tulevaisuus

Meidän tulevaisuus, se mitä voimme yrittää ennustaa,  on lyhyt aika. Koska aikaa on vähän, teemme sitäkin enemmän suunnitelmia yhdessä. Haluan nähdä häntä mahdollisimman paljon ennen kuin lähdemme, haluan tehdä asioita yhdessä.

Minä olen ollut aina se, joka ehdottaa ja muistuttaa asiasta noin 10 kertaa, ennenkuin hän myöntyy. Hän ei saisi itse niin paljon aikaan, hän ei ole suunnittelijaihmisiä. Ja kun matka toteutuu, hän on niin iloinen, kun järjestin kaiken meille. Hänen tarvitsee vain tulla mukaan, minä rakastan suunnittelua. Yllätyin, kun hän sanoi viime viikolla haluavansa lähteä kanssani lomalle. Ilman, että minun olisi tarvinnut suostutella. Me varaamme matkan, ehkä huomenna. Olimme upealla matkalla hiljattain, minulla on  paljon ihania kuvia hänestä, joita voin katsella sitten kun hän on kaukana. Hän aikoo myös pidentää lentoaan, että voi olla maassani hieman pidempään. Meillä on monta lomaa vielä tiedossa, vaikka aikaa on vähän. Tunnen itseni etuoikeutetuksi kun pystymme lomaileen niin paljon yhdessä.

Hän on alkanut rakastua minuun enemmän. Me olemme alkaneet kiintyä toisiimme hyvin paljon. Se ei voi olla väärin.

Me

Tervetuloa blogiini!

Kohtalo heitti minut samalla maailman onnellisempaan että maailman surullisempaan tilanteeseen. Olen kiitollinen jokaisesta kokemasta hetkestäni, mutta entä kun ne loppuvat? Mitä sitten käy?

Olen onnellinen. Olen rakastunut. Me tapaamme melkein joka päivä. Pussaillaan, rakastellaan, nukutaan kiinni toisissamme. Kutsumme toisiamme hauskoilla nimillä. Kokkaamme yhdessä, käymme kaupassa, opiskelemme yhdessä. Hän hoitaa minua kun olen kipeä. Kun olen pahalla tuulella, hän rauhoittaa minut. Ja kun minua itkettää ja kiukuttaa ilman syytä, hän jaksaa silti piristää minua eikä koskaan menetä malttiaan. Hän on täydellinen minulle; hän saa minut tuntemaan itseni kokonaiseksi, hyväksytyksi, välitetyksi. Juuri sellaisena kuin olen. Minä en ole nauranut elämässäni koskaan näin paljon. Surullisenakin päivänä hän saa minut hymyilemään hetkessä. Minä rakastan elämää enemmän kuin koskaan. Päiväni kohokohta on hänen näkemisensä, nautin joka hetkestä hänen kanssaan. Me olisimme täydellinen pari. Olemme täydellinen pari?

Olin matkalla. Tulin takaisin. Tänään hän kuiskasi korvaani, että ikävöi minua. Hän rutisti minut lujasti itseään vasten kuin ei haluaisi koskaan päästää irti.

Me olemme kuin kuka tahansa seurusteleva rakastunut nuoripari. Me näemme toisiamme niin paljon kuin pystymme, me teemme melkein kaiken yhdessä. Mutta me voimme suunnitella tulevaisuuttamme vain lyhyeksi ajaksi, ja se aika lyhenee hetki hetkeltä. Minä en tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen. En halua vielä miettiä sitä. Hyvästejä. Mietin väistämättä.

 Elämämme kohtasivat vajaa puoli vuotta sitten. Kohtalo ohjasi meidät samaan maahan pieneksi ajanjaksoksi elämäämme. Pian kohtalo myös irrottaa meidät kauas toisistaan, hyvin hyvin kauas. Minä en usko kaukorakkauteen, vaikka haluaisin. Minun pitäisi oppia uskomaan rakkauteen ja uhmata kohtaloa. Minä niin haluaisin olla vahva ja rohkea.

Kuullessani tämän laulun ensimmäisen kerran (hän haki sen minulle spotifyista) ajattelin heti, että se kertoo meistä. Minun ajatuksistani.