Meidän alku ei ollut helppo. Minä olin ihastunut toiseen mieheen Suomessa - tai luulin niin. Ihastuin kuitenkin Häneen heti tavattuamme. Kaikki tapahtui nopeasti. Hän halusi kovasti viedä minut treffeille, sille tielle minä jäin. Olimme erottamattomia siitä asti, nukuimme melkein joka yö vierekkäin. En silloin ajatellut, että meistä tulisi mitään. Ajattelin, että olenhan ihastunut toiseen mieheen. Hän tiesi siitä toisesta miehestä, ei ollut mustasukkainen tai kateellinen. Jossain vaiheessa se toinen mies unohtui kokonaan, keskityin vain Häneen. Alussa ajattelin, etten halua ihastua häneen. Siitä tulisi liian hankalaa.
Sitä ei voi päättää keneen rakastuu. Se vain tapahtuu, halusi tai ei. Uskon, että kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi. Toivottavasti kaikella olisi tarkoitus, ettei elämä olisi vain irrallisia jaksottaisia tapahtumia.
Minä saan ehkä töitä hetkeksi aikaa vähän lähempää sinua. Samalta puolelta maailmaa. Kysymys kuuluu, haluanko minä ottaa sen työn vastaan. Haluanko lähteä toiselle puolelle maailmaa? Olen jo nyt tarpeeksi kaukana läheisistäni ja odotan innolla heidän näkemistään. Haluanko lähteä taas pois? Ilman, että olen edes hänen kanssaan samassa maassa. Mutta hänen kaupungistaan lento sinne, missä minä olisin töissä, olisi vain ehkä 8 tuntia. 20 tunnin sijaan. Olen ehkä hullu kun edes mietin tätä. Ehkä otan sen työn seikkailuna, katson minne elämä minua vie kun heittäydyn sen mukaan.
Minä olen niin rakastunut häneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti